Lao Lao vai Beer Lao?

Laosin rajalle saavuimme joskus seitsemältä aamulla. Rajahommat sujuivat helposti ja jatkoimme matkaamme kohti UNESCON maailmanperintökohde Luang Prabangia. Vähän jäi epäselväksi miksi koko kaupunki on maailmanperintökohde, mutta kai se sitten on. Luang Prabangiin tulimme kahdeksalta illalla, ja pitkän matkan jälkeen oli mukava päästä samantien hostelliin ja makuulle. Illalla kävimme vain kiertämässä night markettia ja menimme suhteellisen ajoissa nukkumaan. Seuraava päivä oli pyhitetty rentoutumiselle ja ohjelmassa ei ollut yhtään mitään. Illalla vuokrasimme skootterin seuraavan päivän retkeä varten. Tiedossa oli reissu Kuang Si vesiputouksille. Kuang Si putoukset on siis Luang Prabangin suurin kohde missä kannattaa ehdottomasti käydä! Vesiputoukset ovat erittäin hienot ja uimaankin pääsee useilla altailla. Me koimme parhaaksi ideaksi mennä putouksen alkulähteille, joten kiipesimme ylös ja löysimme "do not enter" kylttien takaa parhaat altaat. Kuten kaikkialla Kaakkois-Aasiassa, Etelä-Korealaiset olivat vallanneet kaikki uimapaikat alhaalta, joten oli ihan hyvä, että pääsimme omaan rauhaan ylös. Putouksilla vierähti koko päivä ja tulimme takaisin kuuden aikoihin kaatosateessa ajellen. Täytin myös tuona päivänä 21, joten illalla menimme syömään hyvin. Mitään suurempia juhlimisia ei ollut tiedossa, koska Luang Prabang on rauhallinen kaupunki missä ei oikein tapahdu mitään. Kaupungin läheisyydessä on myös toiset vesiputoukset, mihin menimme kuudes päivä. Perillä odotti mukava yllätys. Ainakin saatiin nähdä miltä näyttää vesiputoukset ilman vettä. Lipunmyyjä kyllä kehui, että siellä on vettä tarpeeksi uimista varten.

Vasen alapeti kuvassa oli huoneeni kolmenkymmenen tunnin ajan

Putousten ensimmäinen '' suljettu'' allas

Tällaisia paratiisin omia uima-altaita oli kymmeniä!

Tad Saen vesiputous! Kyllähän tohon nyt voi mennä uimaan.

 Lähtö Vang Vieniin koitti seitsemäs päivä aamulla. Minibussi-matka kesti noin seitsemän tuntia (200km). Oli mielenkiintoista pysähdellä puolen tunnin välein jäähdyttämään bussia. Vang Vien on erittäin suosittu reppureissaajien kohde johtuen tuubaamisesta. Tuubaamisen ideana on vuokrata täytetty traktorin sisäkumi päivän ajaksi ja kellua jokea pitkin baarista toiseen ja juhlia täysillä. Tänne jämähdin viikon ajaksi, ja sieltä ei ole oikein kuvamateriaalia olemassa, koska en uskaltanut ottaa kameraa mukaan joelle. Mutta sen voin luvata, että hauskaa oli! Miku lähti Vientianeen muutama päivä minua aiemmin, joten hengailin muutaman britin kanssa loppuajan. Viikko Vang Vienissä verotti lukuisien haavojen jalassa, tulehtuneen nilkan ja kurkkukivun verran. Siltikin ehdottomasti haluan uudestaan Vang Vieniim joskus lähivuosina! Kävimme myös Blue Lagoonilla, joka ei kylläkään ole laguuni vaan joki, ja siellä olevssa isossa luolassa. Luolaan suositellaan otettavan mukaan päälamppuja, mutta luulimme, että muutama kännykän taskulamppu riittää. Eihän se tietenkään riittänyt ja luolan perälle päästyämme toisesta loppui vielä akku. Sitten sooloilimme pilkkopimeässä luolassa yhden taskulampun kanssa. Voin sanoa, että se ei riitä neljälle pojalle. Vang Vienistä lähdin Vientianeen 13. päivä. Taskuun jäi huikeita kokemuksia ja lukuisia uusia tuttavuuksia.

Blue Lagoon

 Vientianessa tapasin Mikun ja menimme dormiin pariksi yöksi. Sieltä lensimme Bangkokkiin 15. päivä. Vientiane on varmastikkin tylsin pääkaupunki missä olen ikinä ollut. Siellä tuntui, että kaksi päivää on jo liikaa, koska siellä ei yksinkertaisesti ole mitään tekemistä. Se onkin monelle pakollinen stoppi matkalla pohjois- tai etelä-Laosiin. 

Tällä hetkellä olemme siis Koh Taolla sukeltamassa. Siitä lisää seuraavassa tekstissä.

-Kim Miettinen